Hirveä polte

Kylläpäs vain oli tiistaina treenit. Hyvät treenit. Suorastaan erinomaiset. Erilaiset treenit. Ihan hirveen mahtavat. Hienous oli siinä, että ensin pienellä harjoituksella kaivettiin tästä ohjaajasta asenne esiin ja seuraavissa harjoituksissa vaadittiin sen säilyttäminen. Tuntui niin hyvältä se keskittymisen tunne, se kutkutus mahassa, se, että Rapsu vastasi kympillä lataukseen ja laittoi parastaan. Kadonnut kisailokin löytyi.

Ensin tehtiin turkoosit esteet. Turkoosit numerot olivat esteiden numeroita, ei suoritusjärjestys tai esteen suoritussuunta. Numeroton turkoosi hyppy oli aloitushyppy, jonka takana seistiin selin rataanpäin ja kuultiin oma kuuden esteen jatko aloitushypylle. Esteet piti mennä suorittamaan ilman ennakkotutustumista, annetussa järjestyksessä, mutta suoritussuunnan sai valita ja virheestä ulos. Ensimmäinen satsini alkoi 1-3-... ja se tyssähti kuin kananlento, koska aloitushypyn jälkeen ykkönen meni kivasti, mutta sitten Hape tempaisi täpinöissään kakkoshypyn.  Huonosti suunnittelin, huonosti ohjasin. Toiseen numerosarjaan, olisiko ollut jotain 3-2-4-5-6-1 tuli ohjaajallekin sisua enemmän ja se vedettiin tyylipuhtaasti läpi.

Sen jälkeen päästiinkin ensimmäiseen ratatreeniin, tummat pallerot 1-20, jossa rataan sai tutustua 5 minuuttia ja sitten kisamainen suoritus ja virheestä ulos. Uih, kun oli fiilistä radalle mennessä ja Rape kulki hyvin. Kämmäsin homman kuitenkin 16 esteellä rytmittämällä liikkeeni päinhonkia, jolloin Rapsun rytmi sekosi ja sitten minä sekosin ja... se loppuikin sitten siihen, kun meni usko omaan tekemiseen.

Tämä johti toki siihen, että toisessa ratatreenissä, vaaleat pallerot 1-20, olin sitten jo sillä asenteella, että nolla tehdään vaikka väkisin. Väkisin väännetty nolla sieltä tulikin, kaukana kauniista, koska rata meinasi unohtua pariin otteeseen ja alkoi väsyttääkin, kun nopealla sykkeellä piti kyetä latautumaan ja oppimaan uutta rataa. Mutta hyvä oli fiilis silti, semmoinen ramborockytarzan.

Lopputreenissä otin Hapen kanssa puomitreeniä, hyppyjen ja muurin kautta lähetyksiä puomille ja sivuttaisetäisyydellä. Rapsulle vaikeaa, sivuttaisetäisyys näkyy puomin suoritusvauhdissa, mutta hyvin se teki silti. Niin oli Hapsu liekeissä kautta treenin ja itselläkin roihusi asenne rinnassa, että piti laittaa kisailmoitautumista menemään. Nämä ne sytyttää pääsiäiskokon etuajassa.

Niin hyvä ja niin iloinen

Uih, miten oli taas napsakat treenit Haperon kanssa. Oltiin tänään Lukkarisen Jarin koulutuksessa ja kuten aina laatua piisasi. Alla Jarin taiteilema ratapiirros:

Vetelin ihan perusjunttiohjauksellani ja hyvin hoitui Hapsukan luotsaus. Persjättöö (4-5), valssii (5-6), pakkovalssii (8, 9), peruspyöritystä siivekkeen ympäri (12, 14), valssii (16-17), twistii (18), valssii (20-21, 22-23), välistävetoo linnamaisesti (23-25), valssii (29-30).

Ysihyppy ei ollut ihan noin jyrkässä kulmassa vaan A-esteen puoleisen siivekkeen kautta vienti oli varteenotettavampi vaihtoehto kuin kuvasta vaikuttaisi. Meinasin siihen hypylle saksalaista (kyllä, suunnittelin poistuvani mukavuusalueeltani!), peruspyöritystä ja niistosokkariakin koettaa, mutta pakkovalssi oli sen verran kiva ja ajoituksellisesti paras, että taisin unohtaa nuo muut. Niissä olisin joutunut suotta paikallani notkumaan ja mie en seisoskelusta niin välitä. Meinasin myös ensin hieman linjata okserille (11), jotta R kääntyisi jatkoon paremmin, mutta niin. Rapelihan kääntyi ihan ilman mitään, joten mitäpä sitä suotta linjailemaan.

Toisella kierroksella poistuin mukavuusalueeltani ja ohjasin puomin juosten itse putken ja hyppyjen välistä (kyllä, minä leijeröin) ja jäin himmaamaan jonnekin putken puolivälin paikkeille. Sain siten hillittömän etumatkan jatkotilanteeseen ja ehdin ohjaamaan putken jälkeisen hypyn (18) suosikkivaihtoehdollani eli pakkovalssi-valssilla. Välistävetoja (23-25) koetin alunperin puolivalssityyliin, mutta meinasin kompuroida (lue: mitään meinannut vaan ihan rehellisesti kompuroin) ja Rapsu näytti epävarmalta edetessään, joten vaihdoin Jartsan suosittelemaan tyyliin ja olipa toimivampi. Tuossa nuo estevälit olivat sen verran väljät, että hyvin tuli Rape ilman puolivalssia ja tuli itsevarmasti ja kovaa enkä minäkään kyntänyt maata.

Hirveen kivat ja antoisat treenit. Rapsutin kulki jälleen kuin unelma, se oli juuri siellä missä halusin sen olevan. Omassa ohjauksessa oli alussa pientä lepsuutta ja onneksi Jari siihen puuttuikin heti, minulla kun paha tapa löpsäyttää ohjaus alas liian aikaisin eikä viedä vahvasti loppuun saakka. Pieni asia, mutta niin merkityksellinen.

Nuusku puolestaan oli perjantaina maailman onnellisin pieni huiskuhäntä päästessään Rapsun, Viirun ja Zorron kanssa maastoon. Voi sitä aivotonta riemua minkä Nuusku löysi sisältään ja alentui hippastelemaan sekä rellestämään kavereiden kanssa. Niin kaukana oli pönöttävä arvokkuus, että ei olisi Nuuskuksi uskonut.

Kai se on palattava

Hapero kulkee tällä hetkellä oikein mukavasti, niin mukavasti, että ihan eksyin kisakalenteria plaraamaan. Kai se on vielä come back tehtävä. Eilisissä treeneissä liideltiin alla olevaa kisarataa ja Hapsukka oli eri hieno ohjattava ja kulki lujaa.

Mitään ihmeellistä ohjauskuviota en väännellyt vaan mentiin perusjuntilla: pakkovalssi (5), persjättö (7), pakkovalssi (12), välistäveto (12-13) ja siinäpä ne ohjaukset aikalailla olivat. Muuten vain juostiin. Koetin myös takaakiertoa (12) ja saksalaista (13), mutta ei ne oikein tuntuneet omilta. Hirveän hauska olisi ollut koettaan oikein ultimatejunttiohjausta ja vetää kepeiltä putkeen kuutoshypyn ulkokautta, mutta halliin oli kertynyt jäätä sille reunalle, joten se olisi ollut turhan itsetuhoista. Ratatreeniä ei hirveästi hinkattu, koska se sujui hyvin, joten toisella kierroksella keskityin Rapen kanssa puomitreeniin. Siihen oli nyt hyvä vauhti ja varmuus, mutta toinen asia on, että miten sen saisi sellaisena pysymään.

Nuuskuliinus kävi tänään allasterapiassaan ja hyvältä näyttää meno. Niskakin oli parempaan päin, ei ollut enää ilmaantunut samanlaista jäykkyyttä kuin aiemmin, joten ilmeisesti enää Nuuskuttimen ei tarvitse niin tasapainoilla. Muuten Nuuskun kotifysiot ovat sujuneet hyvin, Nuusku on suorastaan rauhallinen mallioppilas jumppaaja. Muutoin kumpaisenkaan eloon ei kuulu ihmeempiä, aurinkoisia metsälenkkejä, kavereiden tapaamisia ja loikoilua.

Vesieläin

Nuuskutin on jumppaillut ahkerasti kunto-ohjelmansa mukaan. Rapsukin pääsee osaksi Nuuskun kuntoutusprojektia sillä Rapsulla on vastuullinen testikoiran rooli. Eihän vammaista voi laittaa tekemään mitään ennen kuin on täysin selvää miten ne jutut pitää tehdä, joten ensin Rapsun kanssa harjoitellaan ja sitten Nuuskun kanssa toteutetaan.

Viikonloppuna rakentelimme Nuuskulle takapään hallintaa vahvistavan tikapuutyyppisen viritelmähäkkyrän. Alussa Nuusku oli enemmän kuin innoissaan ja asenne oli tyyliä "aivot narikkaan ja täysillä, koska tämähän saattaa olla agilityeste!", mutta opittuani olemaan hökötyksen läheisyydessä yhtä eloisa kuin siili tammikuussa, pystyi Nuuskukin laskemaan kierroksensa. Siinä missä muut otukset tekevät kuntoutuksiaan namipalan voimalla, Nuuskulle ei saa vihjaistakaan, että jostain olisi herkkuja edes mahdollista saada saatikka että jumppaamisessa nyt mitään hauskaa olisi tai Nuusku olisi jotenkin taitava ja sitä kehuttaisiin. Ei, jumppaaminen on saatu vaikuttamaan yhtä mielenkiintoiselta kuin maalin kuivumisen katselu ja se toimii. Nuusku tekee liikkeet rauhallisen innokkaasti, huolellisesti eikä kohella. Kivaahan sillä on, mutta ei sille kerrota, että muillakin on.

Eilen Nupa pääsi Helille huoltoon ja vesiterapia-altaaseen. Niska oli jälleen hieman jumiutunut, mutta ei niin paljoa, etteikö olisi käsittelyssä pehmentynyt. Selvää kuitenkin on, että vaikka Nupan liikkuminen näyttää arjessa hyvältä, joutuu se kuitenkin tekemään töitä tasapainottelun eteen ja siksi niska jumittaa. Nuuskulle onkin tiedossa rupeama niskahierontaa. Tosi hienolta näytti liikkuminen altaassa, hyvä koira siitä vielä tulee. Mallikasta kuntoutumista ja altaassa vesipeto jatkaa ensi viikolla.

Rapen kanssa oli tiistain agilitytreeneissä hirmuisen hauskaa. Tehtiin hyppyratatreeni ja Hapsukka oli oikein mainio. Paikoin otus ylti suorituksiin, joista suorastaan hämmennyin, että onpa se taitava. Toisaalta huomasin myös, että Rapsulle hankalassa kohdassa olematon ulkoinen häiriö aiheutti epävarmuuttaa ja sai itsetuntoa sen verran alas, että takaisin omalle tasolle pääseminen edellytti kohdan osiin palastelua. Häiriötreeni voisi siis olla pienelle mussukalle paikallaan.

Rajoittunutta ohjausta

Rapsuttimen eiliset viikkotreenit olivat hieman köykäiset, koska liukastuin selkäni teloen enkä ollut vielä toipunut tällistä. Juoksukyvyttömänä ja taipumattomana lähdin kuitenkin ottamaan Rapsulle estetreeniä ja tekemään kotiläksyjä kuntoon.

Ensin harjoiteltiin kepeillä vahvempaa ohjaajan liikkeensietoa ja pakitusjuttuja. Onnistuivat hyvin. Pari kertaa olin pallon kanssa hieman myöhässä ja Rapsu ehti kääntää katseensa minuun, mutta pääosin katse pysyi eteenpäin ja Rapsu pujotteli tosissaan loppuun saakka vaikka vaihdoin edessä puolta ja pakitin. Lopuksi vahvistin vauhtia ihan peruskepityksellä suorapalkalle. Lisäksi hitusen hinkattiin kontakteja, joista A ja keinu menivät niin kuin pitikin, mutta puomilta poistumiseen olisin halunnut enemmän vauhtia ja sitä lähdin tavoittelemaan pallopalkalla mikä johti alastulolla vaanimiseen. Jep.

Varsinaisesta parinkymmenen esteen ratatreenistä otin pienet pätkät. Ensimmäisessä pätkässä treenasin lähinnä erilaisia vaihtoehtoja neloshypylle. Rapsu pyöri kivasti, mutta minun onneton selkäni esti kunnon liikkumisen ja käännöt, joten ohjaus oli aika kankeaa ja pidin toistot minimissä, jotta ei haitat kasvaisi hyötyä suuremmaksi. Sain kuitenkin ilokseni huomata, että moni tapa toimi ja suljetun keppikulman Rapsu haki varmasti vaikka edeltävän esteen ohjasi miten tahansa.

Toisellä pätkällä poistuin mukavuusalueeltani huseeraamalla hyppyjen yläpuolella ja tein inhokkiohjauskuvioni eli persjätön (4-5). Kuvio toimi oikein hyvin, siis tällä selällä. Olisihan persjätön ajoituksesta voinut nipottaa, mutta treenikaverit säälivät surkeaa. Otin samaisen pätkän myös mukavuusalueella pysyen eli hilluin hyppyjen alapuolella ja hieman niistin (3) ja sekin meni kivasti, mutta kiireempi siinä tuli.

Tänään Nuuskutin pääsi Rapsun ja Zorron mukaan metsälenkille Jamiskalle. Reissu oli suunniteltua raskaampi, koska eilen satoi paljon lunta eikä metsäpolkuja ollut moni vielä talssinut. Nuusku jaksoi kuitenkin hyvin ja kirmasi onnellisena keulassa. Väsyttävää se kuntoutujalle kuitenkin vaikuttaisi olleen, ainakin tällä hetkellä vierestäni kuuluva kuorsaus on hyvin raskasta.

Elisa Hietalon koulutus

Rapsukka osallistui Elisa Hietalon agilitykoulutukseen. Oikein oli kivat treenit; saatiin paljon hyviä onnistumisia, hyviä vinkkejä ja ajatuksia sekä löytyi myös kehittämisen paikkoja. Tykkäsin.

Radan kiekurat sujuivat Rapsun kanssa ongelmitta, hyvin pyöri, hyöri ja pysyi hallussa. Irtosi tarvittaessa ja oli vallan pätevä. Ihan yksinkertaisella ohjauksella mentiin: peruspyöräytys (3), ennakoiva valssi (4), takaakierto + persjättö (10), persjättö (10-11), takaakierto ja vastaanottovalssi (11), sitten kävin ensin valssaamassa (13-14), mutta Elisan kehoituksesta annoin irrota (12-14) ja tein vastaanottovalssin (14-15) mikä oli oikein toimiva, juoksin putken (15) takaa ja R kääntyi aina oikeaan suuntaan, persjättö ja pakitus (18-19) ja loppuun jotain valsseja. Rapsu oli oikein taitava eikä singonnut väärille esteille tai mennyt vääriin putkenpäihin tai tullut esteiden ohi tai kääntynyt putkelta väärään suuntaan tai mitään muutakaan. Hirveän kivaa oli, kun kaikki sujui kuin jälkiruokien syöminen ja radalla oli ainoastaan yksi todellinen haaste.

Haasteeksi muodostui keppien jatkotilanne. Avokulma oli aivan liian vaikea, jotta oltaisiin vain humputeltu menemään. Yritin ensin linjata ja antaa Rapsun hakea aloitusta tavoitteena tehdä takaaleikkaus heti kun Rapsu olisi pujottelussa hyvässä vauhdissa, mutta pujotteluun sisäänmeno oli sen verran haasteellinen, että ei Rapsu kestänyt takaaleikkausta. Hyvin luonnollista: kun luppakorva koki epävarmuutta kepeille menossa, niin ei silloin itse pujotteluun saanut tunkea mitään ylimääräistä mukaan.

Niin kuin aina, monta hankalaa asiaa yhtä aikaa on mahdottomuus, mutta yksi hankala asia kerrallaan on selätettävissä. Piti siis muuttaa suunnilmaa ja tehdä aloituksesta helppo, jotta saisin lopun toimimaan. Päädyin viemään kepit yläpuolelta mikä aiheutti harmaita hiuksia jatkotilanteeseen, mutta päivän taikasanapa olikin peruuttaminen! Siispä janitaleinostelin keppien aloituksen, vedätin kepit loppuun, vaihdoin puolta persjätöllä Rapsun vielä kepitellessä, pakitin takaisin Rapsun menosuuntaan, jolloin R pujotteli miusta ohi. Nice! Erinomaisia onnistumisia ja Rapsuttimen focuskin pysyi oikeassa paikassa palkan tullessa Elisalta eli Rapsu ei kiinnittänyt minun seikkailuihin mitään huomiota vaan katse oli keppien lopussa, koska sinne se pallo lopulta tuli.

Nuuskutin oli lauantaina hyvin iloinen päästessään Rapsun, Topin, Viirun ja Mörön kanssa puolentoista tunnin metsälenkille. Pitkästä aikaa muita koiria, vapaus ja metsä. Nuusku juoksi ympäriinsä korvakarvat hulmuten ja heilutti häntää koko ajan. Mukana oli kiistämättä maailman onnellisin koira ja ihminen, on nimittäin pelkkää parhautta nähdä halvausoireista parantuneen elukan hullunmoinen nelistys. Sitä ei voita mikään.