Nyt se sitten tapahtui. Luulin, että saman talouden narttukoirien yhtäaikaiset juoksut ovat legendaa, mutta eipä se näköjään niin olekaan. Ihmettelin tovin, että miten veritippoja löytyy keittiön lattialta vaikka Rapsu ei ole liikkunut olohuoneen sohvalta mihinkään... Nooh, Nuuskuhan se kävi keittiössä eikä saanut jälkiään kauluri päässä siivottua. Molemmat juoksevat siis yhdessä tuumin, mielenkiintoista.
Nuusku käyttää enää kauluriaan ainoastaan yksinollessaan. Nuusku on sen verran siisteysfanaatikko, että sen pitää päästä pitämään itsensä puhtaana juoksun aikaan. Hyvin Nuusku onkin käyttäytynyt, ei ole koettanut hinkata silmää ollenkaan, joten luultavasti pahin on jo takanapäin ja kutka ohi.
maanantaina 23. marraskuuta 2009
lauantaina 21. marraskuuta 2009
Kuulumissii
Nuuskun silmä paranee hyvää vauhtia. Kutina on jo ohi eikä silmä punoita ollenkaan. Mitään vammaahan siinä ei ole paljaalla silmällä näkynyt alunperinkään, joten hankala on sanoa onko se oikeasti parantunut vai vasta parempaan suuntaan. Pitää siis odottaa viikon päästä olevaan kontrolliin. Nuusku joutuu kuitenkin edelleen hengailemaan kauluri kaulassaan silloin kun se ei ole huomion keskipisteenä, sillä pitää varmistaa, että Nupsuli ei pääse salaa silmäänsä hinkkaamaan ja pahentamaan tilannetta. Nuusku on sopeutunut kauluriinsa hyvin ja osaa jo tulla tökkimään kaulurillaan jalkaan silloin kun sitä pitää rapsuttaa korvan takaa tai muusta sellaisesta paikasta mihin se ei tällä hetkellä itse yllä.
Jos Nuuskun silmä paranee eläinlääkärin arvelujen mukaan, saattaa olla, että Nuusku osallistuu JoAn itsenäisyyspäivän kisoihin. Silloin on dopingvaroaikakin ohi, joten mikä jottei. Vaikka eihän meillä sinne alunperin ollut Nuuskun kanssa aikomus mennä. Aikomus oli loikkia silloin Rapsun kanssa, mutta Rapsusta ei ole kisaamaan, sillä Rapsu aloitti eilen juoksun. Siispä Rapsun itsenäisyyspäivän skabat jää väliin. Tai no aloitti ja aloitti, vaikutti siltä, että nyt se juoksee, mutta kovin on niukkaa. Mutta kai se juoksee. Tai sitten ei. Mutta luulen, että kyllä. Ja niin luulevat noljakkalaiset uroskoiratkin.
Joka tapauksessa lähiaikoina elellään hiljaiseloa, kun ei sairaslomalaisella ja juoksuisella ole mitään asiaa liitelyihin, nomepäiviin tahikka hakutreeneihin. Joten me keskitytään pitkiin metsälenkkeihin, antoisiin päiväuniin ja herkutteluun :)
Jos Nuuskun silmä paranee eläinlääkärin arvelujen mukaan, saattaa olla, että Nuusku osallistuu JoAn itsenäisyyspäivän kisoihin. Silloin on dopingvaroaikakin ohi, joten mikä jottei. Vaikka eihän meillä sinne alunperin ollut Nuuskun kanssa aikomus mennä. Aikomus oli loikkia silloin Rapsun kanssa, mutta Rapsusta ei ole kisaamaan, sillä Rapsu aloitti eilen juoksun. Siispä Rapsun itsenäisyyspäivän skabat jää väliin. Tai no aloitti ja aloitti, vaikutti siltä, että nyt se juoksee, mutta kovin on niukkaa. Mutta kai se juoksee. Tai sitten ei. Mutta luulen, että kyllä. Ja niin luulevat noljakkalaiset uroskoiratkin.
Joka tapauksessa lähiaikoina elellään hiljaiseloa, kun ei sairaslomalaisella ja juoksuisella ole mitään asiaa liitelyihin, nomepäiviin tahikka hakutreeneihin. Joten me keskitytään pitkiin metsälenkkeihin, antoisiin päiväuniin ja herkutteluun :)
torstaina 19. marraskuuta 2009
Liitoa ja tötteröilyä
Rapsu liiteli illan viikkotreeneissä ylläolevia Jaanan kuvioita. Rapsulla meni oikein mainiosti, vauhti oli hyvä ja mieli reipas. Viikonlopun Kemin tunaroinnit johtuivat varmaan uudesta paikasta, Rapsuli-polo paineistuu helposti varsinkin, jos minä olen ihan paineessa. Mutta treeneissä meillä on hirmuisen kivaa :)
Mentiin ensin nuo vihreät 1-16. Keppikulma oli kohtuu haastava, mutta Rapsis haki sen sylkkärillä/ takaaleikkauksella (mikälie välimuoto) hienosti, kun annoin tilaa enkä vienyt sitä liian pitkälle. Rapsua ei saa kepeillä hirttää käteen vaan sen pitää saada porhaltaa.
Punaiset 1-18 liideltiin myös hilpeästi. Kiinnitin erityistä huomiota ennakoiviin valsseihini muurilla 8 ja hypyllä 15 eikä ne huonosti menneet. Rapsun kanssa en vaan saa oikeasti ennakoida, koska muuten se kääntyy ennen hyppyä. Myöhästynyt ennakointi toimii parhaiten sillä Rapsu pystyy kääntymään tiukasti hypyn jälkeen. Tämä ennakoimattomuus on suurin asia mikä minun pitäisi Rapsua ohjatessa muistaa. Se on vaikeaa, koska Nuuskua pitää ohjata hyvissä ajoin. Vaikeinta tässä pätkässä oli kuitenkin oman ohjauksen ajoitus välillä 13-14. Tuntui, että olin joko etuajassa, jolloin Rapsu sujahti sisään keskimmäisestä putkenpäästä tai sitten oin myöhässä ja mentiin kaikista putkista ohi.
Nuuskutin ei ollut mukana treeneissä sillä Nuusku on sairaslomalla. Nuusku teloi vasempaan silmäänsä haavan, joten Nupa hengaa tötterö päässä ja tipat silmässä poissa pölystä ja tohinasta pari viikkoa.
maanantaina 16. marraskuuta 2009
Kaamosrallissa rallaamassa
Nuusku ja Rapsu viettivät viikonlopun Kemin Kaamosrallissa liidellen. Molemmilla oli viikonloppuna kuusi starttia, joten ihan kiitettävästi sain itse kirmata. Tuomareina olivat Rauno Virta ja Tuomo Pajari. Tykkäsin kovasti molempien radoista, niissä riitti vauhtia ja haasteita.
Nuuskun kisasaldoksi tuli kolme nollarataa, kaksi hyllyä ja yksi 15. Nollaradoista kaksi oli hienoja ja viimeinen hyppäri kaikkea muuta. Siinä Nuusku teki ihan järkyttävät kaarrokset ja menetti niihin aikaa sekuntitolkulla. Hyllyistä toinen oli megahieno rata ja toinen perinteistä turhan rehvakkaasti irtoavaa Nuuskua, joka liihottaa kaikki näköpiirissä olevat esteet satalasissa. Tosin minusta se meno on ihan älyttömän hauskaa, mutta tulostahan sillä ei saa ;) Tuo 15 rata oli myös aivan mahtava, mutta tunaroin siinä pitämällä Nuuskua kädessä aavistuksen liian kauan, jolloin ajauduttiin ohi puomilta ja kompastuin siihen ja otettiin siinä rytäkässä kieltoa ja ties mitä kosketusvirhettä... mutta muuten se oli radoista paras ja sisälsi huikeita osuuksia mm. nautin kun pääsin ohjaamaan Nuuskua juoksemalla puomin oikealla puolella samalla kun Nuusku hyppeli hyppyjä ja sukelsi putkeen puomin vasemmalla puolella.
Rapsun suorituksista ei ole paljoa kerrottavaa. Mielenkiintoisinta varmaan oli se, että Rapsu sijoittui jollain radalla kolmanneksi vaikka sai kaikilta radoilta oikeasti hyllyn. Jompikumpi tuomari taisi ottaa nokoset kesken meidän suorituksen tai sitten ummisti silmänsä kun ei kestänyt enää katsella. Ajoittain Rapsu väläytti radoilla rapsumaista iloista ja vauhdikasta menoa, mutta yhtä rataa lukuunottamatta Rapsu vetäisi joko renkaan tai muurin ohi enkä minä niitä korjannut, koska Rapsu ei kestä korjaamista vaan muuttuu epävarmaksi lapaseksi, jos huomaa virheen tulleen. Ja sillä yhdellä radalla, jolla Rapsu osui renkaalla ja muurille minä tunaroin ennakoimalla pituudella ja ottamalla Rapsulle kiellon pituudella. Tosin on todettava, että Rapsu on varmaan maailman taitavin vetämään liinat kiinni täydestä vauhdista sekunnin tuhannesosassa ihan minkä tahansa esteen edessä, jos minulla silmämunatkaan värähtää käännöstä ennakoivasti, joten taitohan se on sekin :)
Nuuskun kisasaldoksi tuli kolme nollarataa, kaksi hyllyä ja yksi 15. Nollaradoista kaksi oli hienoja ja viimeinen hyppäri kaikkea muuta. Siinä Nuusku teki ihan järkyttävät kaarrokset ja menetti niihin aikaa sekuntitolkulla. Hyllyistä toinen oli megahieno rata ja toinen perinteistä turhan rehvakkaasti irtoavaa Nuuskua, joka liihottaa kaikki näköpiirissä olevat esteet satalasissa. Tosin minusta se meno on ihan älyttömän hauskaa, mutta tulostahan sillä ei saa ;) Tuo 15 rata oli myös aivan mahtava, mutta tunaroin siinä pitämällä Nuuskua kädessä aavistuksen liian kauan, jolloin ajauduttiin ohi puomilta ja kompastuin siihen ja otettiin siinä rytäkässä kieltoa ja ties mitä kosketusvirhettä... mutta muuten se oli radoista paras ja sisälsi huikeita osuuksia mm. nautin kun pääsin ohjaamaan Nuuskua juoksemalla puomin oikealla puolella samalla kun Nuusku hyppeli hyppyjä ja sukelsi putkeen puomin vasemmalla puolella.
Rapsun suorituksista ei ole paljoa kerrottavaa. Mielenkiintoisinta varmaan oli se, että Rapsu sijoittui jollain radalla kolmanneksi vaikka sai kaikilta radoilta oikeasti hyllyn. Jompikumpi tuomari taisi ottaa nokoset kesken meidän suorituksen tai sitten ummisti silmänsä kun ei kestänyt enää katsella. Ajoittain Rapsu väläytti radoilla rapsumaista iloista ja vauhdikasta menoa, mutta yhtä rataa lukuunottamatta Rapsu vetäisi joko renkaan tai muurin ohi enkä minä niitä korjannut, koska Rapsu ei kestä korjaamista vaan muuttuu epävarmaksi lapaseksi, jos huomaa virheen tulleen. Ja sillä yhdellä radalla, jolla Rapsu osui renkaalla ja muurille minä tunaroin ennakoimalla pituudella ja ottamalla Rapsulle kiellon pituudella. Tosin on todettava, että Rapsu on varmaan maailman taitavin vetämään liinat kiinni täydestä vauhdista sekunnin tuhannesosassa ihan minkä tahansa esteen edessä, jos minulla silmämunatkaan värähtää käännöstä ennakoivasti, joten taitohan se on sekin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
